torstai 30. maaliskuuta 2017

Kirjoittamisen mahdottomuuksia


Minulle kirjoittaminen on aina vaikeaa ja tuskastuttavaa. Vietän useita tunteja, joskus hankalien tehtävien kanssa jopa päiviä, suunnitellen aloittamista ja pyörittelemällä aiheita päässäni. Niin kävi tämänkin tekstin kanssa, joten päätin nostaa blogiin kirjoittamiseen liittyviä mahdottomuuksia.

1.  Mahdoton aloittaminen


Tyhjää ruutua tuijottaessa päässä pyörii samaan aikaan sata ja ei yhtään ajatusta. Mikään ei suostu siirtymään sormenpäistä näppäimistön kautta ruudulle. Aloittamisen avuksi tässä blogissa on jo nostettu esiin esimerkiksi vapaan kirjoittamisen tekniikka sekä pyrkimys itsekritiikin vaimentamiseen.
  • aloittamisen vaikeus
  • listojen tekeminen ajatusten jäsentelyssä
  • ideoiden heitteleminen lähellä oleville (saattaa saada takaisin uutta)
Minua auttaa listojen tekeminen, jotta saa edes joitakin sanoja ruudulle ennen kokonaisia lauseita. Listoihin voi kirjoittaa kaikenlaisia ajatuksia, jotka voivat mahdollisesti liittyä aiheeseen, jolloin uusia ideoita saattaa putkahtaa yllättäen ilmoille. Listojahan on kaikenlaisia – taulukoita, mindmappeja, kuitin taakse raapusteltuja – mitä kukakin mieluiten tekee. Aloittamisen tuskaa voi purkaa myös heittelemällä omia ideoita lähellä sijaitsevalle ihmiselle. Itse käytän tässä hyväksi siippaani, mutta toki rohkeimmat voivat turvautua esimerkiksi kanssamatkustajiin bussissa.

Tässä vaiheessa kirjoittaja oli siirtynyt vaikeasta aloittamisesta sen verran sujuvaan naputteluun, että poltti ruoan uuniin. 

2. Mahdoton jatkaminen


Aloittamisen jälkeen seuraava vaihe kirjoittamisessa minulla on jatkamisen mahdottomuus. Lyhyissä teksteissä tämä ei ole kovin ongelmallista, mutta useamman sivun urakoissa jo huomattavan haastavaa. Jatkamisen vaikeudella tarkoitan valmiin tekstin syndroomaa, jolloin pyrkii kirjoittamaan jokaisen lauseen valmiiseen lopulliseen muotoonsa heti ruudulle ilmestyessään. Tällöin muistutetaan aina editoinnista, eli ”kirjoita vaan vapaasti ja muokkaa sitten tekstiä myöhemmin!”. Tämä ei paljon kyseisestä syndroomasta kärsiviä lohduta.

Olen löytänyt yhden tavan huijata itseäni kirjoittaessa. Väreillä kirjoittaminen on välitön visuaalinen viesti aivoille kulloinkin kyseessä olevasta vaatimustasosta. Vihreällä kirjoittaessa voi antaa mennä. Mitkä tahansa aivopierut, kirjoitusvirheet ja möhläykset ovat sallittuja. Tieteellistä tekstiä tuottaessa tässä vaiheessakin on kuitenkin suotavaa muistaa kirjoittaa ylös viittaukset, muutoin voi olla hankalaa saada kiinni, mikä oli ”se ohut punainen kirja”. Sininen on jäsenneltyä tekstiä, joka kuitenkin vaatii vielä huomiota. Onko rakenne hyvä, onko pilkut kohdillaan ja ovatko kaikki ilmaukset tarkkoja ja osuvia? Tulisiko kappaleeseen nostaa vielä yksi esimerkki? Kun olen omasta mielestäni hinkannut tarpeeksi sinisen tekstin kanssa, vaihdan värin mustaksi ja nostan kädet ylös enkä ikinä palaa kyseiseen kohtaan. No ei nyt oikeesti.

3. Mahdoton lopettaminen


Miten tekstin lopulta päättäisi tarpeeksi mahtipontisesti ja vetävästi? Tähän en ole löytänyt vielä hyvää reseptiä, varsinkaan tieteellisen tekstin kanssa kamppaillessa. Joku on varmasti jossain sanonut, ettei tekstiä missään nimessä saa päättää kysymysmerkkiin, mutta minä uhmaan tätä juuri keksimääni sääntöä ja kysyn teiltä lukijoilta: Mitä mahdottomuuksia teillä on kirjoittaessanne ja miten olette ratkoneet näitä tilanteita?
Lähettänyt klo

7 kommenttia:

  1. Unknown31. maaliskuuta 2017 klo 3.39

    En tiedä onko olemassa sääntöä, että tekstiä ei saisi lopettaa kysymykseen, mutta blogissa se ainakin tuntuu kutsuvan sopivasti kommentoimaan.

    Tekstin maalaaminen eri väreillä valmiusasteen mukaan kuulostaa hyvältä idealta.

    Harmi että ruokasi paloi uuniin, mutta jos yhtään lohduttaa, tekstin tuottamalla kumosit väitteesi kirjoittamisen mahdottomuudesta :)

    VastaaPoista
  2. Laura L4. huhtikuuta 2017 klo 2.34

    Olipa hauska lukea tätä tekstiä :) Huomaan ajattelevani samoin monista asioista. Mukavaa, että olet nostanut esiin myös konkreettisia vinkkejä tekstin aloittamisen, jatkamisen ja lopettamisen mahdottomuuden selättämiseksi. Listat ovat myös minulle tuttu tapa jäsennellä tekemistäni. Käytän niitä sekä to do -listojen muodossa että usein tekstin sisällön ideoinnissa, esimerkiksi tenttivastausta aloittaessani. Hyvä kun muistutit taas niiden hyödyllisyydestä sillä niistä voisi varmasti olla hyötyä myös graduprosessissa.

    Toiseksi haluan kiittää hyvästä vinkistä koskien tekstien väritystä. Minun tekstini sisältää usein värillisiä sanoja tai lauseita siellä täällä, mutta itse asiassa sinun tyylisi kirjoittaa tekstiä värien avulla voisikin toimia paljon paremmin. Vihreän tekstin kirjoittaminen vastaa tavallaan myös tekstin aloittamisen mahdottomuuteen. Täytyy ehdottomasti kokeilla!

    Sen olen itse gradua tehdessä huomannut, että jos käytän värejä tekstissä, niin valitsen mieluummin jonkin muun värin kuin punaisen. Punaisesta tulee liikaa mieleen koulusta tutut punakynämerkinnät, jotka liittää asian tai lauseiden virheellisyyteen. Tämän hetkinen graduversioni on täynnä sinisiä ilmauksia, joten sitä on paljon mukavampi lukea läpi ja muokata tekstiä. Väriksi voi valita juuri sen, mikä tsemppaa itseä jatkamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alisa11. huhtikuuta 2017 klo 6.22

      Värien käytöstä: Minä pitkään aloitin kirjoittamisen punaisella, ja ihmettelin miksi kirjoittaminen on aika vastenmielistä, vaikka voisi kirjoittaa mitä vain. Yhtäkkiä sain ahaa-elämyksen, että jos kirjoittaa virhe- tai stop-värillä, ei välttämättä saa kovin hyvää flowta aikaiseksi. Joten tämäkin piti kantapään kautta oppia.

      Poista
  3. Unknown7. huhtikuuta 2017 klo 0.16

    Tämä teksti oli tosi kiva lukea. Huomaan itse painivani samojen haasteiden kanssa. Erityisesti samaistun kohtaan, jossa mainitsen kärsiväsi valmiin tekstin syndroomasta, joka on oikeastaan todella osuva kuvaus. Itselläni olen havainnut saman ongleman: tekstiin on todella vaikea jättää tiedostetusti jotain keskeneräistä, koska sinne on myös myöhemmin palattava. Tiedostan kyllä, että aion palata joka ikiseen kappaleeseen, mutta silti se ei helpota lauseen päättämistä armollisemmin.

    Olen laiska tekemään listoja, mind map -tyylisiä ratkaisuja tai muitakaan itse tekstin luomista helpottavia apukeinoja. Jotenkin koen helpottavaksi säilyttää kaiken tiedon päässäni, jolloin mikään ajatus ei varsinaisesti konkretisoidu kuin vasta gradun sivuilla, eikä näin ollen mikään jää ns. käyttämättä. Koen myös jonkinlaista kammoa papereiden ja lukuisten dokumenttien täyttämään ympäristöön. Se voi olla myös yksi syy, miksi en käytä kuin lukuisia siistejä kirjaponoja ja graduani samanaikaisesti, kun kirjoitan.

    Pidin ajatuksestasi väreillä kirjoittamisestä, jossa huijaat itseäsi antamalla visuaalisia viestejä aivoillesi kulloinkin kyseessä olevasta vaatimustasosta. Luulempa, että annan tälle vinkille mahdollisuuden. Mieleeni tulee eräs Leinon runo, joka voi joskus tuoda lohtua keskenräisten lauseiden aallokossa:



    "Olen kyllin jo etsinyt totuutta,
    ole sinä minun totuuteni,
    ole sinä minun päiväni ohjaaja,
    unen antaja yölliseni.

    Vai tahdotko olla mun valheeni?
    Sekö enemp’ on mielehes sinun?
    Ole vaan, ole vaan, tosi, valhe tai
    mikä muu, kun vaan olet minun!"

    Eino Leino (1898)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saara10. huhtikuuta 2017 klo 8.44

      Pystyn Jemina samaistumaan niin täysin tuohon ajatukseen, että kaikki tieto on tuntuu luontevammalta säilyttää päässä kuin mind-mapin sivuilla. Koen juuri samalla tavalla ja olen oikeasti ajatellut, että se on jotenkin vain oma, hieman oudohko, ajatustapa. Olen miettinyt pääni puhki, miten saisin alettua tuollaisten ajatuspuiden tekemisen ja pääsisin rypistelemään irti tästä kovalevy-mentaliteetista. Uskon, että omaa tekemistä listoittaminen veisi eteenpäin ja auttaisi, olen itse asiassa ollut sitä mieltä aina, mutta en ole saanut itsestäni irti metodin opettelua.

      Oma kirjoittamiseni alkaa juuri siitä, että alan kirjoittaa. Ajatukset kumpuavat eri lokeroista päästä ja annan tekstin virrata paperille. Palaaminen tekstiin tulee haasteelliseksi, jos en muista, mitä tai miten viimeksi kirjoitin. Siis tällaisia ongelmia olen itse huomannut, kun en ole laatinut muistilistoja tai vastaavia. Siltikin esimerkiksi kandini kirjoitin täyttä päätä ilman hahmotteluja.

      Muistan, miten lukiossa kokeissa aina otin suttupaperia, koska kaikki ottivat ja kirjoittelin niihin ranskalaisilla viivoilla ajatuksia. Lopputulema oli yleensä se, että tekstissä oli kaikkea muuta paitsi jo kirjattuja teemoja.

      Ja Alisa kiitos tekstistäsi. Se sai ajattelemaan omia käytäntöjä ja sitä, että ennen pistettä saa olla armollinen. :)

      Poista
  4. Mari2. toukokuuta 2017 klo 11.06

    Tekstisi oli mainio. Yllätyin täysin kun blogitekstin väri vaihtuikin yllättäen sinivihreäksi. Sanoisin, että pihistämisen arvoinen idea omia tulevaisuuden tekstejä varten.

    Gradun vedän varmaan kuitenkin läpi punamerkinnöillä. Olen oikea punaisen värin suurkuluttaja :D onhan se hieman ärtsy ja tuomitseva, mutta minua se auttaa löytämään pohdintaa vaativat kohdat nopeasti muun tekstimassan seasta. Tekstini muovautuu useampaan kertaan prosessin aikana, eli en jäsentele sitä päässäni välttämättä kovin valmiiseen muotoon ennen kuin oksennan sen paperille. Tästä johtuen saan ihan mukavasti tekstiä aikaiseksi, mutta joudun jättämään itselleni huvittuneen ankaria punamerkintöjä hengessä: "tämä teksti ei sitten aivan tällaisena mene läpi keneltäkään. Yritäs uudestaan".

    Minulle gradun prosessin suurin haaste on ollut työskentelyn aloittaminen ja senhän joutuu tekemään gradun kanssa aina vaan ja uudestaan. Olen kuitenkin löytänyt keinoja, joilla manipuloin itseni helpommin työn pariin ja keskittymään siihen aktiivisesti jopa useita tunteja. Ohjenuorani teille ovat:
    1. Jos kotona on vaikeaa keskittyä ja sieltä löytyy kymmenittäin häiriötekijöitä (esim. Netflix, Yle Areena, Ruutu (jne.), tyhjä jääkaappi, täysi jääkaappi, sekamelska etc.) niin hakeutukaa vaikka yliopistolle, kahvilaan tai lähikirjastoon tekemään työtä. Yliopisto on omasta mielestäni kätevä koska se tarjoaa ympärille kaikki tarvittavat tukipalvelut kohtuuhintaan tai ilmaiseksi.
    2. Löydä itsellesi kyttääjä. Kyttääjäksi käy esimerkiksi hyvä kaveri, joka tulee kanssasi tietokoneluokkaan kirjoittamaan omaa tekstiään. Valitse kyttääjä, joka on motivoitunut tekemään sitä omaa tekstiään, eikä käänny häiriköiväksi haittatekijäksi. Kun sitten olette keskittyneet töihinne ahkerasti, on mukavaa lähteä yhdessä lounaalle pitämään taukoa. Minulla tämä keino toimii todella mainiosti!
    3. Jaksota työtä pienempiin pätkiin, niin aloittaminen on helpompaa. Olen itse dedis-motivoituja, joten olen huomannut erittäin käteväksi, kun olemme voineet sopia Minnan (graduohjaajani) kanssa usein tehtäviä välipalautuksia. Jos olette viime tippaan jättäjiä, niin on selvittämisen arvoista, josko tällainen työtapa onnistuisi teillekin.
    4.Jos jonkin gradun yksittäisen osan tekeminen tökkii, keskityn hetken aikaa johonkin toiseen osioon. Minulla auttaa, jos voin kirjoittaessa pitää itselleni vapauden liikkua eri aiheiden välillä ja luoda illuusion, että olen vapaa päättämään mitä teen. No, kaiken toki lopulta teen joka tapauksessa, mutta, jos työ on etenee näin jouhevammin, niin edetköön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unknown4. toukokuuta 2017 klo 4.26

      Kiitos Alisa väritysvinkistä, tajusin juuri että olen huomaamattani ottanut vinkistä vaarin ja alkanut merkata eri vaiheissa olevaa tekstiä eri väreillä :) Niemisen Jere meidän tutkijoista on eri väreillä kirjoittamisen pioneeri myös.

      Jemina kiitos Eino Leinon runosta, ja Mari mm. vinkistä hankkia oma kyttääjä :D Gradun kanssa ei tosiaan kannata jäädä yksin kotiin, tuo pariutuminen kuulostaa tosi toimivalta.

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)