Tämän blogin härnäävä otsikko sai innoituksensa Tampereen yliopiston Tiede- ja kulttuurilehti Aikalaisessa jo tovi sitten käydystä mielipiteiden vaihdosta.
Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan
tuolloinen työelämävastaava Sofia Tuomola esitti huolensa opiskelijoiden työelämätaidoista
Aikalaisessa 15.9.2014 otsikolla ”Osaako Tampereen maisteri muuta kuin lukea kirjoja?” Väitöskirjatutkija Olli Herranen vastasi Tuomolalle kirjoituksellaan
”Osaako Tampereen maisteri lukea kirjoja?” ja oli puolestaan huolissaan
yliopiston perustehtävästä, tieteellisestä tutkimuksesta ja opiskelijoiden
tutkijan valmiuksista.
Opiskelijat ovat eri suunnilta tulevien paineiden,
työelämän muutosten ja omien intohimojensa puristuksessa. Lukemisen kanssa käsi kädessä käy kirjoittaminen.
Tieteellisen työn tulokset ovat pääosin tekstejä, ja opintojen aikana
oppineisuutta osoitetaan ja harjoitellaan erilaisia tekstejä laatimalla. Kirjoitustyöpajassa olemme jatkaneet pohdintaa maisterin valmiuksista kysymällä, osaako Tampereen
maisteri kirjoittaa. Teimme aiheesta harjoituksena mielipidekirjoituksen vastauksena Tuomolan ja Herrasen teksteihin.
Oma, lyhyt vastaukseni otsikon kysymykseen kuuluu: totta hitossa Tampereen maisteri osaa kirjoittaa.
Kysymys on (tahallaan) väärin asetettu. Ensiksi, Tampereen maisteri tuskin eroaa
luku- ja kirjoitustaidoiltaan oleellisesti muiden paikkakuntien
maistereista. Toiseksi, mitä tarkoitettaan kirjoittamisella? Entä osaamisella?
Mitkä ovat osaavan kirjoittajan mittarit? Kimmo Svinhufvud on tarkastellut
kokonaisvaltaista kirjoittamista, jossa kirjoittaminen ymmärretään paitsi
harjaantumisena ja taitona tuottaa erilaisia tekstilajeja, myös sosiaalisena ja
poliittisena toimintana.
Yliopistolla kirjoittaminen
tapahtuu osana monimutkaisia ja ääneen lausumattomia valtarakenteita. Nerouden
haamu vaeltelee edelleen nurkissa ja siirtymä tiedon vastaanottajasta sen
tuottajaksi saattaa tuntua mahdottomalta. Opintojen aikana jokainen
yliopisto-opiskelija on harjaantunut tuottamaan erilaisia tekstejä. Kyllä
Tampereen maisteri kirjoittaa osaa. Kysymys kuuluukin: uskaltaako Tampereen
maisteri kirjoittaa? Korkeina kynnyksinä ilmeneviä valtarakenteita on purettava
puhumalla kirjoittamisesta ja tekstien tekemisen konkretiasta, jolloin oma
tekijyys alkaa näyttäytyä mahdollisena.
Olen kirjoittanut auki kurssin ideaa ja mietteitä akateemisesta vuorovaikutuksesta yleisemmin Yliopistopedagogiikka-lehdessä ilmestyneessä tekstissä "Kirjoituskurssilta helpotusta graduntekijän rimakauhuun", https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2016/12/22/kirjoituskurssilta-helpotusta-graduntekijan-rimakauhuun/.
VastaaPoista