Totta hitossa Tampereen maisteri osaa kirjoittaa! Mutta uskaltaako?

Tämän blogin härnäävä otsikko sai innoituksensa Tampereen yliopiston Tiede- ja kulttuurilehti Aikalaisessa jo tovi sitten käydystä mielipiteiden vaihdosta. Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan tuolloinen työelämävastaava Sofia Tuomola esitti huolensa opiskelijoiden työelämätaidoista Aikalaisessa 15.9.2014 otsikolla ”Osaako Tampereen maisteri muuta kuin lukea kirjoja?” Väitöskirjatutkija Olli Herranen vastasi Tuomolalle kirjoituksellaan ”Osaako Tampereen maisteri lukea kirjoja?” ja oli puolestaan huolissaan yliopiston perustehtävästä, tieteellisestä tutkimuksesta ja opiskelijoiden tutkijan valmiuksista.

Opiskelijat ovat eri suunnilta tulevien paineiden, työelämän muutosten ja omien intohimojensa puristuksessa. Lukemisen kanssa käsi kädessä käy kirjoittaminen. Tieteellisen työn tulokset ovat pääosin tekstejä, ja opintojen aikana oppineisuutta osoitetaan ja harjoitellaan erilaisia tekstejä laatimalla. Kirjoitustyöpajassa olemme jatkaneet pohdintaa maisterin valmiuksista kysymällä, osaako Tampereen maisteri kirjoittaa. Teimme aiheesta harjoituksena mielipidekirjoituksen vastauksena Tuomolan ja Herrasen teksteihin.

Oma, lyhyt vastaukseni otsikon kysymykseen kuuluu: totta hitossa Tampereen maisteri osaa kirjoittaa. Kysymys on (tahallaan) väärin asetettu. Ensiksi, Tampereen maisteri tuskin eroaa luku- ja kirjoitustaidoiltaan oleellisesti muiden paikkakuntien maistereista. Toiseksi, mitä tarkoitettaan kirjoittamisella? Entä osaamisella? Mitkä ovat osaavan kirjoittajan mittarit? Kimmo Svinhufvud on tarkastellut kokonaisvaltaista kirjoittamista, jossa kirjoittaminen ymmärretään paitsi harjaantumisena ja taitona tuottaa erilaisia tekstilajeja, myös sosiaalisena ja poliittisena toimintana.

Yliopistolla kirjoittaminen tapahtuu osana monimutkaisia ja ääneen lausumattomia valtarakenteita. Nerouden haamu vaeltelee edelleen nurkissa ja siirtymä tiedon vastaanottajasta sen tuottajaksi saattaa tuntua mahdottomalta. Opintojen aikana jokainen yliopisto-opiskelija on harjaantunut tuottamaan erilaisia tekstejä. Kyllä Tampereen maisteri kirjoittaa osaa. Kysymys kuuluukin: uskaltaako Tampereen maisteri kirjoittaa? Korkeina kynnyksinä ilmeneviä valtarakenteita on purettava puhumalla kirjoittamisesta ja tekstien tekemisen konkretiasta, jolloin oma tekijyys alkaa näyttäytyä mahdollisena.