En ole ikinä ollut mikään suurin päiväkirjafani. Sain ensimmäisen päiväkirjani joululahjaksi ollessani 7-vuotias. Joulupäivänä listasin päiväkirjaan kaikki muut saamani lahjat. Sen jälkeen päiväkirja unohtui pöytälaatikkoon. Yrityksiä aloittaa päiväkirjan kirjoittaminen oli tämän jälkeen useita, mutta jokainen näistä päättyi mahalaskuun. Kokeilin panostaa päiväkirjan ulkonäköön ja päheisiin kyniin, mutta kirjoittaminen ei vain kiinnostanut tarpeeksi. Seurasin salaa kateellisena kavereitani, jotka kirjoittivat päiväkirjoihinsa ihanan värisillä geelikynillä. Lopulta kai luovutin ja totesin, ettei minusta koskaan tulisi päiväkirjailijaa.
Olin tapaamassa graduohjaajaani ja pohdin kai ääneen ongelmaani karkailevien ajatusten ja kirjoitusjumin kanssa. Ohjaajani ehdotti siltä seisomalta, että alkaisin pitämään gradupäiväkirjaa, toimi kuulemma hänellä kuin häkä. Toivon todella, että tyrskähdykseni tapahtui vain ajatuksissani. Sehän tästä vielä puuttuisi, yksi kirjoituspaikka lisää riippakiveksi. Lupasin kuitenkin yrittää, sillä niin vakavalla naamalla ohjaajani tätä vinkkiä minulle tarjosi. Menin vielä samana päivänä akateemiseen ja ostin älyttömän kalliin nahkakantisen kirjan. Tätä en ainakaan kehtaisi jättää ensimmäiseltä sivulta sutatuksi.
No, miten urani päiväkirjailijana sitten lähti käyntiin? Ei kovin hyvin - ainakaan aluksi. Olin vähän ymmälläni gradupäiväkirjan tarkoituksesta. Mitä tänne oikein pitäisi kirjoittaa? Päätin aloittaa tekstillä, jossa selitin miksi ryhdyin kirjoittamaan gradupäiväkirjaa. Tekstistä tuli huono ja se ärsytti. Jos jotain olen oppinut elämässä, niin sen, että luovuttaminen on nössöille. Jatkoin siis kirjoittamista. Kirjoitin muistiinpanoja kirjallisuudesta, ajatuksiani lyhyesti ranskalaisin viivoin kirjattuna sekä tehtävälistaa seuraaville päiville. Huomasin kaivavani päiväkirjan esille useamman kerran päivässä lisätäkseni sinne mieleen tulleita ajatuksia ja ideoita. Lopulta päiväkirja olikin jo vakiokalustoa työpöydälläni. Nyt tuntuu orvolta lähteä kotoa ilman tuota kirjasta, joten se kulkeekin repussani joka päivä. Kai tämän voi summata niin, että suosittelen gradupäiväkirjaa ihan jokaiselle, joka puurtaa kirjoittamisen kanssa. Olen varma, että teistä tulee hyvät ystävät.
Mitä gradupäiväkirjaan kannattaa sitten kirjoittaa?
1. Kaikki ne asiat, joita ei halua lisätä gradutiedostoon. Toisin sanoen kaikki ne hämärät ajatukset, joita ei tahdo kenenkään muun lukevan - ainakaan vielä. Päiväkirja on turvallinen paikka maalailla gradun suuntaviivoja ilman, että se olisi niin kovin vakavaa. Jos ei muuta, niin ainakin voi tekstejä myöhemmin lukiessa miettiä, että mitkä lääkkeet sitä jäikään tuona päivänä ottamatta.
2. Fiiliksiä, turhautumista, ketutusta. Tätä ei tarvitse varmaan sen enempää avata.
3. Aikatauluja ja tehtävälistaa. Päivän päätteksi on nopea kirjoittaa ylös mihin on kirjoitustyössä jäänyt ja mistä tulisi seuraavana päivänä jatkaa. Ei mene turhaa aikaa gradutiedoston scrollailuun ja seuraavan työtehtävän pohdiskeluun. Usein listaan vielä pari eri vaihtoehtoa, joista voin valita fiiliksen mukaan sen kohdan, mitä lähden työstämään.
4. Haastattelun jälkeisiä ajatuksia. Tämä oli minulle suurin ahaa-elämys. Kirjoitin haastattelujen jälkeen ylös ajatukset, jotka jäivät päällimmäisinä mieleeni. Myöhemmin näihin palatessa olen huomannut nostaneeni esille asioita, joita en muuten ole hoksannut.
5. Ihan kaikki, mitä mieleen tulee. Olen huomannut, että omia ajatuksia jälkeenpäin lukiessa voi tehdä oivalluksia. Sähköisen tekstin poistaminen on niin helppoa, että usein tulee deletoitua ajatuksia, jotka saattavatkin olla hyödyllisiä tulevaisuudessa. Mustekynää on vaikeampi poistaa paperilta.
2. Fiiliksiä, turhautumista, ketutusta. Tätä ei tarvitse varmaan sen enempää avata.
3. Aikatauluja ja tehtävälistaa. Päivän päätteksi on nopea kirjoittaa ylös mihin on kirjoitustyössä jäänyt ja mistä tulisi seuraavana päivänä jatkaa. Ei mene turhaa aikaa gradutiedoston scrollailuun ja seuraavan työtehtävän pohdiskeluun. Usein listaan vielä pari eri vaihtoehtoa, joista voin valita fiiliksen mukaan sen kohdan, mitä lähden työstämään.
4. Haastattelun jälkeisiä ajatuksia. Tämä oli minulle suurin ahaa-elämys. Kirjoitin haastattelujen jälkeen ylös ajatukset, jotka jäivät päällimmäisinä mieleeni. Myöhemmin näihin palatessa olen huomannut nostaneeni esille asioita, joita en muuten ole hoksannut.
5. Ihan kaikki, mitä mieleen tulee. Olen huomannut, että omia ajatuksia jälkeenpäin lukiessa voi tehdä oivalluksia. Sähköisen tekstin poistaminen on niin helppoa, että usein tulee deletoitua ajatuksia, jotka saattavatkin olla hyödyllisiä tulevaisuudessa. Mustekynää on vaikeampi poistaa paperilta.
Oma gradupäiväkirjani on sekamelska muistiinpanoja ja fiiliskirjoittelua. Se sisältää tärkeitä ja vähemmän tärkeitä ajatuksia. Kirjoitan päiväkirjaa säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta usein kuitenkin. Palaan lukemaan vanhoja tekstejäni viikottain ja aina löydän jotain uutta ja hyödyllistä.
Kiitos Laura tekstistä, tosi hauska lukea että olet löytänyt gradupäiväkirjan kirjoittamisen hyödyt ja ilot! Hyviä vinkkejä varmasti muillekin. Tutkimuspäiväkirjan pitäminen on ollut myös minulle tärkeä työskentelyn tapa. En nyt enää muista aloitinko homman jo gradua tehdessäni, mutta väikkäriä tehdessä kirjoitin tutkimuspäiväkirjaa ahkerasti, niin että siihen tuli lopulta paljon enemmän sivuja kuin itse väikkäriin :) Tähän kohtaan varoituksen sana: päiväkirjankin kirjoittamiseen voi jäädä koukkuun niin että kirjoittaa sitä, kun pitäisi kirjoittaa varsinaista tutkimustekstiä. Tässä kannattaa olla tarkkana.
VastaaPoistaMuuten suosittelen päiväkirjan pitämistä lämpimästi. Minulle tutkimuspäiväkirjan pitäminen on ollut päällimmäisenä itsesuggestion muoto. Merkintäni alkavat usein tyyliin "mistään ei tule mitään ja kaikki on perseestä ja olen ihan surkea", olen siis kaatanut päiväkirjaan kaiken sen ahdistuksen jota ei päivittäin halua kenenkään ihmisen niskaan välttämättä kaataa. Mutta kun tuon päällimmäisen angstin olen saanut puretuksi, siirryn päiväkirjassa kirjoittamaan mitä kaikkea olen tehnyt ja mitä olen aikeissa tehdä ja mitä olen tutkimuksen tiimoilta miettinyt, samaan tapaan kuin Laura kuvasit yllä. Lopputuloksena on, että olen päiväkirjaa kirjoittamalla useimmiten saanut itseni vakuuttuneeksi että hyvä tästä vielä tulee.
Hieno nahkakantinen päiväkirja kuulostaa hyvältä ja saattaa jo sinällään motivoida päiväkirjan pitämiseen. Minä olen kirjoittanut päiväkirjaa tietokoneella, en ole varma olisiko minun tullut samalla tavoin käsin kirjoitetuksi. Päiväkirjan kirjoittamisen hyvänä puolena on, että se toimii myös eräänlaisena kirjoituslihasten lämmittelynä, josta voi sitten sujuvasti siirtyä itse tutkimustekstin pariin.
Sait ainakin mut vakuutettua! Päiväkirjaostoksille siis :D
VastaaPoistaAi että! Kuulostaa kyllä aivan mahtavalta Laura tämä sinun "heräämisesi" päiväkirjan pitoon. Olisipa minullakin! En kuitenkaan jotenkin uskalla aloittaa päiväkirjan kirjoittamista. Tuntuu ehkä oudolta puhua uskalluksesta, mutta jotenkin tuntuu, että kaikki voimani gradun kanssa menisikin päiväkirjaan. Että kun aloitan päiväkirjan, ihastunkin siihen niin, että gradu jää toiseksi. Tai että päiväkirjapohdiskelusta tulisikin kokoaikaista itsensä, ajatustensa ja gradunsa kyseenalaistamista. Toisaalta tuon tekstisi luettuani tuntuu lähinnä hassulta ajatella näitä omia mörköjä. Taidanpa siis ottaa ajatuksistasi vaarin ja suunnata päiväkirjakauppaan. Asuessani Australiassa kirjoitin päiväkirjaa kiivaasti. En ole sen jälkeen palannut siihen. Ehkä viikonloppuna... :) Kiitos tekstistäsi.
VastaaPoistaIhana teksti Laura! Itse tutustuin ensimmäistä kertaa tutkimuspäiväkirjan pitämiseen jo praktikurssilla, kun ohjaajamme suositteli kirjoittamaan ylös haastattelujen jälkeistä "tunnepurkua". Nyt innostuin ajatuksesta gradun parissa uudestaan. Kun aloitin syksyllä seminaarin, ostin ison vihon, jonne päätin kirjoittaa kaikki graduun liittyvät ajatukseni, jotta ne löytyisivät samasta paikasta. Vihon rooli muotoutui kuitenkin enemmin paikaksi, jonne kirjoittaa ylös yksittäinen viite tai piirtää ajatuskarttoja. Gradupäiväkirjaksi loin lopulta aivan tavallisen word-tiedoston. Jotta päiväkirja säilyisi kuitenkin omana erityisenä juttunaan, vaihdoin fontin päiväkirjamaiseksi. Fontti on myös se, josta tunnistan aina helposti päiväkirjatiedoston, jos minulla on useampi tiedosto työpöydällä auki.
VastaaPoistaPäiväkirjasta on tullut minulle paikka, jonne purkaa ajatuksia ja ihan vain kirjoittaa pohdintaa siitä, miten ratkaista jokin edessä oleva kysymys. Välillä olen kirjoittanut sinne tekstiä myös samaan vapaan kirjoittamisen tyyliin, jota olemme kurssilla käyttäneet, kohdistuen kuitenkin johonkin tiettyyn graduun liittyvään aiheeseen. Näin omaan ajatuksenjuoksuunsa pääsee palaamaan myöhemmin. Lisäksi gradupäiväkirja on ollut minulle paikka, jossa tsempata itseäni. En ole kokenut kirjoittamista ollenkaan taakkana vaan pikemminkin se on auttanut minua pääsemään ongelmien yli. Suosittelen ehdottomasti muillekin!
Kiitos Laura tekstistäsi, mukavasti koottuna päiväkirjan pitämisen hyviä puolia!
VastaaPoistaMinullakin oli lapsena kovat paineet päiväkirjan pitämisestä. Kirjoitin tunnollisesti, vaikka kirjoittaminen tuntuikin välillä pakkopullalta. Aikuisiällä olen jatkanut päiväkirjan kirjoittamista satunnaisesti.
Gradupäiväkirjan osalta minulle on muodostunut ongelmaksi ”päiväkirjan” leviäminen muutamaan vihkoon ja useampaan sähköiseen tiedostoon, riippuen aina siitä, mikä formaatti tai objekti on ollut lähimpänä saatavilla. Toisaalta sekä sähköisessä että käsin kirjoittamisessa on molemmissa positiiviset puolensa. Käsin kirjoittaminen tuntuu henkilökohtaisemmalta, kun taas koneella kirjoittaminen on nopeampaa ja helpommin kopioitavissa mahdolliseen jatkotyöstöön. Haasteena minulla on näiden sekalaisten tekstien lukeminen jälkeenpäin, sillä ne tapaavat vain jäädä iloiseksi sekamelskaksi.
Haastatteluiden jälkeisten fiilisten kirjaaminen päiväkirjaan on minunkin kokemuksen perusteella hyödyllistä ja suositeltavaa. Nähtäväksi jää, miten paljon hyötyä niistä on analyysivaiheessa, mutta haastattelun jälkeen tuntuu joka tapauksessa hyvältä laittaa fiilikset ja huomiot ylös.