Positiivisuus kunniaan!

Viime tapaamisessa oli puhetta, että voisiko blogia yrittää kirjoittaa positiiviseen sävyyn. Totta on, että oodit graduille olivat varsin synkkäsävyisiä. Niihin on kuitenkin kovin helppoa samaistua. Itselleni gradun kirjoittaminen on välttämätön paha. Se on pakko tehdä ja siis myös saada valmiiksi. Tie on ollut pitkä ja uuvuttava, sitä ei voi luonnehtia mukavaksi ja nautittavaksi. Kun ohjaajani kysyi minulta, että millainen on tavoitteeni gradussa, niin vastasin, että sellainen, että sitä ei tarvitse hävetä. On hyvinkin mahdollista, että sitä lukevat kuntapäättäjät ja kaikenlaiset ammattiyhdistysaktiivit. Olisi mukavaa, että se olisi siinä suhteessa kelvollinen. Se olisi tärkein tavoitteeni.

Sitten se positiivisuus. Ulkona sataa räntää ja maa on valkoinen. Ikkunan näkymästä on aika vaikeaa keksiä mitään positiivista. Kohta on kuitenkin Vappu. Positiivisuus löytynee kuitenkin tietokoneelta, gradussani on jo 64 sivua. Se on melkein valmis. Vuoden pohdinnan tulos alkaa olla paperilla. Ihana ystäväni on luvannut lukea työn läpi – lähetin sen hänelle eilen. Ja torstaina saan vielä paljon kommentteja, jotka edistävät ja auttavat tekstin hienosäädössä. Parin viikon päästä se pitäisi laittaa myös proffalle arvioitavaksi. Täysin aikataulussa siis mennään – siis ihanan positiivista.

Valmistuminen häämöttää jo lähellä – onko se positiivista? Se kuulostaa positiiviselta, mutta herättää kovin ristiriitaisia ajatuksia. Riemua valmistumisesta heikentää työttömyyden varjo. Menen kyllä kesällä töihin, mutta mitä sitten – se on täysin auki. Tekstini ei täysin onnistunut olemaan positiivinen, negatiivisuus on vain niin puoleensa vetävää.

Kurjasta säästä huolimatta, kesä lähestyy. Kohta aurinko paistaa ja ruoho vihertää. Koittakaamme siis pysyä positiivisina, vaikka se rankkoina aikoina vaikealta tuntuukin. Kohta on Vappu ja saadaan simaa ja munkkeja!