Gradu äh ja puh!

Gradun kirjoittaminen ei suju. Oikeastaan edes tämän blogitekstin kirjoittaminen ei suju. Samalla molempien kirjoittamattomuus  ärsyttää suunnattomasti eli resepti Netflixin avaamiseen ja aivojen keväiselle turn offille on valmis. Päätin ottaa molempien kirjoittamiseen kevyemmän otteen ja yrittää olla vähemmän vakavana. Eräs yhteiskuntapolitiikan professori laittoi luennoillaan erilaisten lintujen kuvia normaalien tekstidiojen sekaan, sillä lintujen katselulla on kuulemma tutkitusti rentouttava vaikutus. Ennen tämän kirjoittamista lueskelinkin wikipediasta pelikaaneista. 

Omalla kohdalla huhtikuun piti olla gradun tehokuukausi, mutta olen osoittautunut välttelyn mestariksi. Olen avannut lainakonetta (kyllä, vielä en edes omista omaa tietokonetta!) korkeintaan kolmesti, käynyt uusimassa kirjaston kirjoja kuudennen tai kymmenennen kerran ja gradutekstiä on syntynyt lähinnä post it -lapuille sekä kalenterin kulmiin.  

Eilen poikkeuksellisesti avasin sen lainakoneen ja yritin parin tunnin ajan saada tätä blogitekstiä aikaan. Äh ja puh! Tuotoksena oli lista Tampereen kahviloista, joissa on mukava kirjoittaa, lista teesuosituksista sekä toteamus: graduni luontainen vihollinen on olosuhteet. Todellisuudessa gradun etenemisen keskeisin vihollinen taidan olla minä itse. Tänä keväänä olen huomannut suhtautuvani gradun kirjoitusprosessiin kuin ärsyttävään tulokkaaseen, joka vie liikaa tilaa kaikelta muulta eikä konkreettista päätepistettä työlle näe selkeästi. Ärsyttävyydestään huolimatta aivot ovat kuitenkin virittyneet gradutaajuudelle ja mieleen pompsahtelee graduoivalluksia aamun ruuhkabussissa, kokkaillessa ja harmillisesti silloinkin kun yrittää viettää vapaa-aikaa vapaa-ajastaan. Eli todistetusti gradu-uupumus on mahdollinen vaikkei mitään ole sen eteen tehnytkään!

Tällä hetkellä sopivan intensiivisen kirjoitusmoodin käynnistäminen taitaa olla se suurin kompastuskivi, joka johtaa lepäävään graduun ja orastavaan huonoon omatuntoon. Tällä hetkellä tuntuu, ettei ainakaan tämä Tampereen yliopiston tuleva maisteri osaa kirjoittaa. Kirjoituslukko hiljalleen on onnistunut hivuttautumaan myös gradun ulkopuolelle ja sekös ärsyttää. Oma tavoitteeni onkin ensi viikolla purkaa kirjoituslukkoa parin tunnin kirjoituspätkillä, käydä vihdoin ostamassa tietokone ja antaa aivoilla myös graduvapaata eli lopettaa sen märehtiminen.

 Niin ja ne eilen syntyneet suositukset!

Mene tänne, kun kirjasto tai kotisohva tuntuvat liian nukkavieruilta:

Kahvila Mimosa (Niin paljon valoa!)

Kahvila Runo (Pehmeä ja kotoisa)

Ravintola 931 (Rento ja iltapäiväteen voi vaihtaa sujvasti olueeseen, mikäli kirjoittaminen ei suju)

 Teesuosituksia kevään viileille kirjoituspäiville:

Olet ihana –muumitee 

Klassikkojen klassikko Tiikerin päiväuni 

Just T:n N. 11 Organic fruit tea, sweet apple

Kahvila Runon limellä ja inkiväärillä maustettu vihreä tee

                         Suomessa pelikaaneja on havaittu ensimmäisen kerran v. 1839 ja se on n.160 cm pitkä.  

                                                                               (Kuva: Wikipedia)